Kesäsuunnitelmia

Iltaa vaan, tai pitemminkin aamuyötä kaikille! Tämänhetkinen motivaatio tuntuu olevan
aivan uskomattomissa lukemissa, joten kykenen tuomaan ajatuksia esiin, enkä
anna niiden tyypilliseen tapaan muhia pään sisällä, mikä on itselle hyvin luonteenomainen
piirre. Viime päivät ovat olleet ehkä asteen tönkköisempiä johtuen jatkuvasta sateesta ja
pilvisestä kelistä. Tänään oli uskomattoman lämmin päivä ja niin valoisaa, että oksat pois.
Illallakin oli niin lämmintä, että poikkesin parin kaverini kanssa yhdeksän aikoihin
läheisen kapakan terassille ottamaan parit lonkerot.
Lonkeroiden ääressä toinen kavereistani hehkutti kovasti, kuinka hän lähtee parin päivän
päästä Turkkiin viettämään kissanpäiviä aurinkorannoille ottaen suht överin ruksetuksen.
Piikittelin jonkin verran, miten iltalehdessä ennustettiin hyvää säätä seuraavalle viikolle
Suomeen, ja miten turhaa olisi lähteä merta kauemmas, kun kotipuolessakin voi nauttia
lämmöstä. Pakko myöntää, että kadehdin kaveriani, koska työttömän budjetilla ei pahemmin
reissailla minnekkään kauas, jossa olisi eksoottista ja pystyisi kokemaan toisenlaisen
kulttuurielämyksen.

Mutta kun reissaamisesta ja kesästä puhutaan, niin on minullakin edes jotain
toimintaa kehitettynä kesäksi. Suurin osa suunnitelmistani vain tuntuu olevan melko
fiilispohjalta lähteneitä aivopieruja, jotka tuskin toteutuu juuri siinä muodossa,
miten olen ne pääni sisällä luonut, eikä kyllä kuukausibudjettinikaan riitä kaikkea kattamaan.
Ainakin heinäkuussa pääsen ottamaan irti arjesta, kun lähden muutaman kaverin kanssa
ruotsinristeilylle, joka on kaikenlisäksi viikonloppuristeily, josta tosin löytyy positiivisten
aiheiden lisäksi myös negatiivisia juttuja, sillä kammoksun hirveää ihmispaljoutta,
mutta luulen, että introverttinen luonteeni ei tule esille, kun minulla on tarpeeksi tuttuja
ihmisiä ympärillä.
Tukholmaan on myös hienoa päästä, jotenkin paikalliset tuntuvat olevan, kuin toiselta
planeetalta positiivisessa mielessä. Myöskin minunlaiselle vinyylihifistelijälle Tukholma
on mainio isokokoinen löytökori, jossa divareita on Helsingin tarjontaan nähden 2-3 kertaa
enemmän, ja yleensä käytetyt vinyylit esittäjästä ja julkaisusta riippumatta irtoaa alle
50 kruunulla, joka on jo todella kelpo summa verrattuna Helsingin musiikkidivareiden
övereihin hintapyyntöihin.

Kesäkuulle en ole mitään erityisempää kaavaillut, mutta tietenkin juhannuksena haluan
järkätä pienimuotoiset grillikekkerit pienellä kaveriporukalla.
Mielessäni kävi jopa muutaman kerran, jahkako pitäisin kesäkuun täysin tipattomana,
ja pyrkisin välttelemään punaista lihaa ja jättäisin mehut ja limsat kokonaan pois, eli
janojuomana vaan vettä. Samalla mietin, että kävisin koko kesäkuun ajan naapuri
kaupunginosassa kaupassa, ja kävelisin joka päivä sen 2-3 kilometriä reippaasti.
Minulla on vielä pari viikkoa aikaa hienosäätää kesäkuun kuntoprojektia,
sillä haluaisin testata, kuinka kroppani fyysisesti, kuin psyykkisestikin
reagoisi moiseen haasteeseen kuukauden aikana.

Elokuu on vielä aika kaukainen, joten mitään potenttiaalista en ole miettinyt sitä varten.
Assemblyt olisi yksi hyvä vaihtoehto, mutta tuntuu kuin jokavuosi vierailijalipun
hinta nousisi vain suuremmaksi, ja toimeentulotuella elävälle se 50 euron kustannuspiikki
olisi liian kova isku lompakkoon.

Tässä oli varmaankin kaikki tämänhetkiset odotukset tulevalta kesältä.
Huomenna en varmaan kirjoittele, sillä lupauduin lähteä ystäväni seuraksi
stadiin kiertämään muutamat baarit läpi.
Voi olla että saatan katsella ympäristöä tarkemmin, ja tehdä jopa jonkinlaisen
koostetun arvostelun Stadin kuppiloista perjantaina, kuka tietää?
Seuraavaan kertaan!

Kaikenlainen vaikeus

Tuntuu hieman häpeälliseltä palata blogin pariin, kun en ole ollut hirveän motivoitunut tämänkään blogin suhteen.
Ehdin jo unohtaa useita kertoja kuluneen vuoden aikana tämän blogin olemassaolon ja
viime yönä suihkussa useita kymmeniä minuutteja istuessani kuuman veden alla angstasin
varmaan miljoonia asioita pääni sisällä, kunnes tämän blogin pitäminen nousi yhdeksi vahvaksi
aiheeksi, ajattelin että voisin edes vilkaista tätä suihkun jälkeen mutta olin niin väsynyt miltei
kokonaan valvotusta vuorokaudesta, että päätin vain apaattisesti pudota sängynpohjalle ja
hoitaa univelat veks.

Kulunut vuoden tauko oli niin tapahtumarikas, että tuskastuttaa ajatella että
kirjoittaisin kaiken oleellisen tähän,  joten kerron joitakin taustoja eri ajanjaksoista.
Keväällä vanha lapsuudenystäväni muutti luokseni asumaan, mikä toi hieman piristystä
arkeen, sillä tuntui siltä, että en oikein pääse riittävän usein juttelemaan kenenkään kanssa
edes muuten vaan kun siltä tuntuu.
2013-kesää ei voi verrata muihin aikaisempiin kesiin, ei edes lapsuuden kesiin, joita
en edes halua pitää vertailukohteena mihinkään johtuen niiden omanlaisesta taianomaisuudesta.
Voisin jopa väittää, että 2013-kesä oli itselleni henkilökohtaisesti paras kesä.
Sain tuolloin pari uutta kaveria hyvin vähäiseen sosiaaliseen verkostooni parin kaverini kautta.
Yksi näistä tutustui minuun jo oikeastaan keväällä, mutta aloin tapailla häntä kesän
alussa useammin. Kämppäkaverillani oli tuolloin hieno Audi, jolla tehtiin kämppäkaverini
ja uuden kaverin kanssa alkukesästä useasti yöllisiä jännittäviä autoreissuja pitkin Helsinkiä,
ja yleensä kävimme 24h aukiolevilla huoltoasemilla syömässä hampurilaisateriat tai paninit
limujen kera. Juhannus oli ainutlaatuinen kokemus, Olimme sopineet porukalla 5 kaverin
kanssa, että lähdemme asuntoni läheiselle kalliolle grillaamaan ja ottamaan olutta
juhannusaattona. Yksi kavereistani oli kuitenkin pitkän ryyppyputken tuloksena eksynyt
Lahteen ja pyysi meiltä apua päästäkseen Helsinkiin, ja lähdimme tietenkin yötä vasten
hakemaan häntä autolla, ja oltiin sitten kahden aikoihin aamuyöstä takaisin kotona.
Juhannus meni todella hyvin, ja oli antoisaa viettää se pienellä porukalla kavereiden kanssa,
kun aikaisemmat juhannukset vietin puolipakotettuna sukulaisten luona keskellä ei mitään,
ja niin ilkeää kuin onkaan sanoa, sukulaiset ovat paskaa ryyppyseuraa, ja jokakerta
juhannuksenvietto eskaloitui joihinkin turhanpäiväisiin riitoihin, joita oli sivullisena ja
ainoana selvinpäin olevana surkeaa kuunnella.

Heinäkuussa teimme kahden kaverini kanssa 10 päivän matkan Kreikkaan Rodokselle.
Koko reissu oli todella suuri irtiotto, sillä siitä on todella pitkä aika kun olen matkustanut Tukholmaa
ja Tallinnaa pidemmälle.
Tuntui kuin jokainen päivä olisi ollut launtai, vaikka en pahemmin sillä reissulla vetänyt kännejä,
kuin ehkä neljänä tai viitenä iltana.
Heinäkuu meni muuten lähinnä rauhoittuessa. Elokuun alussa kävin tsekkaamassa Assemblyt
ja tapasin boozemblyillä Kuvalautalaisenkin, tosin pienessä humalassa, mutta se ei ytimekästä
keskustelua haitannut laisinkaan.
Elokuun alussa käytiin Turku-Tukholma risteilyllä kahden kaverin kanssa, jota pidän jonkinlaisena
"Kesän päättäjäisenä" koska onhan se tosi turhauttavaa väittää elokuun olevan vielä kesää,
koska ihmiset palaavat silloin sorvin ääreen ja opiskeluihin, ja arkinen kesä kuulostaisi jotenkin
tönköltä.

Syksy on sellainen ajanjakso, jota en pahemmin haluaisi lähteä purkamaan.
Syksy oli yksinkertaisesti tylsää aikaa, ja ehkä hieman masentavaakin,
sillä keskeytin kouluopintoni syystä, koska ryhmänvetäjä oli täysin flegmaattinen persoona
ja muut ryhmäläiset tuntuivat olevan todella outoja tai introverttejä luonteeltaan,
joka rupesi ahdistamaan minua aivan helvetisti.
Keskeyttämisen jälkeen saatoin ryypätä useampana päivänä viikossa, koska
tunsin itseni silti yksinäiseksi ja elämä tuntui paikallaanpolkemiselta jokaisessa asiassa,
ja eritoten siinä laihduttamisessa joka tuntui niin ylitsepääsemättömältä projektilta.
Jotenkin sain itseni kasaan marraskuun lieppeillä.

Tässäpä oli jonkinlainen tiivistys kuluneestä vuodesta, Syy miksi nyt kulunutta kevättä en jaksa lähteä purkamaan, koska se oli hyvin viime syksyn kaltainen paitsi että olen pystynyt pitämään
alkoholin kulutuksen suhteellisen pienenä.
Toivottavasti jaksan taas alkaa kirjoittaa tänne useammin, sillä megakokoisten tekstien kirjoittaminen
ei ole oma juttuni. Seuraavaan kertaan!

Paluu blogin ääreen ja muuta kuulumista.

Nyt on tullut pidettyä jokseenkin pitemmän aikaa taukoa kirjoittamisesta minkä päällimmäinen syy on motivation ja ajan puute, Tosin ajan puutteesta valehtelen osaksi itselleni, Vaikkakin 2012 syksy meni kuntouttavaa työtoimintaa käydessä niin nyt olen ollut tammikuun lopust lähtien taas työtön jolloin olisi ollut aikaisemminkin aikaa toteuttaa itseäni mutta annettakoon anteeksi kun edes nyt muistin tulla päivittämään blogia.

Koska viime päivityksestä on jo vierähtänyt kuukauden päivät on loogisinta kertoa tivistelmänä kuinka sitten 2012 kesä ja syksy meni itsellä. Kuten aikaisemmassa teksissä mainitsin mahdollisesta muutosta kesällä Helsinkiin niin omaksi onnekseni pääsin siirtämään tavarani heinäkuussa uuteen asuntoon, Vaikkakin näky oli aluksi hivenen karmea koska sain itselleni tyhjän olohuoneen jonka lattialla oli vuosia vanhoja kissankusen läikkiä jotka eivät lähteneet millään irti ja tuoksukin oli sen mukainen. Koska omalla kohdalla vaatimuksien asettaminen asuinalueesta oli mahdottomuus niin muutin kirjaimellisesti vieriviereen rakennettuun itä-saksalais tyyliseen kortteliin, Vaikkakin huoneeni ikkunasta avautuu hieno kalliometsä näykmä niin kyllä toisetkin kerrostalot puskee esiin mutta pitää olla tyytyväinen edes johonkin. Eletään elokuuta ja monen kuukauden sisällä istumisen jälkeen pääsin kuntouttavaan työtoimintaan jonka tavotteina oli vahvistaa sosiaalisia taitoja sekä antaa tukea ammatinvalinnassa, Sikäli huvittavaa oli se että omat sosiaaliset lahjat joutuivat todelliselle koetukselle kun minut laitettiin kymmenkunta muun nuorten naisten kanssa samaan pöytään istumaan ja oma sosiopaattisuus kun vaikuttaa vahvasti nimenomaan nuoriin naisiin. Ensimmäiset 2 viikkoa oli pelkkää kitumista kun tuntikaudet kaikki istuu paikallaan ja kertoo tylsää elämäntarinaansa kuinka he mätänivät kotona vuosia ilman ystäviä tai koulutusta, En halua saada sovinistin leimaa mutta itseäni ihmetytti miksi ryhmä oli täynä naisia koska omasta mielestä naisilla on helpompi löytää oma paikka yhteiskunnassa ja yleensä naisilla vahvuutena on ihmiskontaktien luominen ja kun kaikki nämä naiset muutenkin pukeutuivat valtavirran mukaisesti ja käyttäytyminenkin oli sen mukaista. Kuntouttavan työtoiminta jakson loppupäässä eli marraskuusta aina tammikuuhun oli työjaksoa, Moni lähti hakemaan itse harjoittelupaikkaa mutta omasta mielestä sellaisen hakeminen oli niin vastenmielistä koska joutuisin työskentelemään tuntemattomien kanssa ja moni työpaikalla käsittäisi että pystyn kantamaan vastuuta rajattomia määriä, Itseasiassa tuo vastuunkanto juttu on jäänyt traumaksi yläaste ja amis ajoilta kun silloisten harjoittelupaikkojen työantajat olivat paatuneita duunareita joilla ei ollut lainkaan käsitystä ihmistuntemuksesta.
Työjakson aikana olin kuntouttavan paikan omassa työkeskuksessa tekemässä pikku hommia kahvittelun lomassa mikä oli itseasiassa ihan leppoisaa aikaa kun tutustuin muutamaan itseäni noin 10-15 vuotta vanhempiin kuntoutujiin joiden elämäntarina oli oikeasti todella kiinnostavia mitkä laittoivat myös itseni miettimään.

Tammikuussa piti aloittaa iso kesään saakka kestävä laihdutusprojekti koska syksyn aikana olin lihonut saman verran mitä aikaisemmin olin yhden vuoden aikana lihonut joten oli siis tosi kyseessä. Mutta epävarmuus ja tietoisuus sekä jälleen päälle puskeva talvimasennus löivät kapuloita rattaisiin niin tottakai sekin meni perseelleen. Kuitenkin nyt kun olen viimeisen 2 kuukauden aikana ehtinyt sulatella asiaa sekä ottaa enemmän selvää asioista niin esimerkiksi tänään aloitin virvoitusjuoma lakon joka kestää nyt ainakin kuukauden sekä tähän kuuluu kaikki "fast food" tyyppiset safkat sekä tarkoitus olisi myös vähentää viikonloppu juomista puolella kun viime kesästä lähtien on tullut otettua joka viikonloppu. Uskon että tuleva kuukausi tulee menemään hyvin kunhan on tarpeeksi itsekannustusta mukana.

Tässäpä oli kaikki tuoreimmat kuulumiset ja toivon että pystyn edes viikon välein kirjoittamaan tänne. Nyt lähden tuonne lumimyrskyn armoille hakemaan illan safkat ja tottakai jotain kevyttä.

Uuteen nousuun.

Unohdin taas kirjoitella tänne,Mutta jos en kirjoittele useammin niin tekstissäkin voisi olla jotakin sisältöä? Viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut paljon nimittäin kahdesta hakemastani koulusta tuli kirjeet ja ensimmäisessä kirjeessä minulta evättiin pääsy kouluun mutta toisessa kirjeessä minut oltiin sijoitettu varasijalle,Mutta en usko pääseväni kuitenkaan kyseiseen kouluun sen verran kun pessimistinen luonteeltani olen.Molempien kirjeiden tultua romahdin lähes totaalisesti koska en tiennyt mitä hittoa aijon seuraavana syksynä tehdä.Kuin ihmeenkaupalla löysin lipaston päältä erään paperin minkä muistaakseni sain työkkäristä pari kuukautta sitten,Nimittäin paperilla esiteltiin erästä kelan rahoittamaa kurssia jonka kesto olisi noin 4-5 kuukautta.Kävin tuumasta toimeen ja kyselin mahdollisuutta haastatteluun ja onneksi ehdin,Nimittäin olin kuulemma viimeisten haastateltavien joukossa joten hyvä niin.Joudun kuitenkin käymään lääkärin luona hakemassa muutamia lausuntoja että pystyn tekemään lopullisen hakemuksen kurssille.Toinen asia mistä tahtoisin kirjoittaa on tämänhetkinen kesämieleni.Minulla on hyvin suuri mahdollisuus tällä hetkellä muuttaa Helsinkiin tästä nuhjuisesta ja ahdistavasta kylästä mikä on nostattanut mieltä reilusti.Kesästä myös sen verran että tällä hetkellä pähkäilen minne menisin juhannuksena,Mieleni tekisi mennä pohjoiseen sukulaisten luo luonnonhelmaan mutta minulla tekisi mieli mennä myös Helsinkiin juhannuksena ystävien kanssa viettämään juhannusta ja olen jo tavallaan suunnitellut ja miltei jo sopinut asian että menisin Helsinkiin ja oikeastaan olen enemmän kaupunki-ihmisiä ollut aina joten en minä sentään kaupunkiympäristössä ahdistuisi tai mitään,Mutta minulla on vielä noin 2 viikkoa pähkäillä juhannusta.

Kesä tulee mutta tuleeko minun luokseni?

Näin ensialkuun pahoittelen että en ole kirjoitellut tänne ainakaan puoleen vuoteen,Syy on varsin yksinkertainen nimittäin en ole kokenut innostusta kirjoittamista kohtaan mutta tässä tunnetilassa tahdon taltioida jotain tekstiä tänne.

Lämpimät säät tosissaan alkoivat äskettäin ja olen saanut sen myötä itseeni edes vähän psyykkistä voimaa jaksaa lähteä vaikkapa lenkille,Tosin käyn jo vähän pakostakin koska äskettäin saadun koiran takia se on pakollista tosin minua se ei haittaa juurikaan.Vaikka eletään valoisaa vuodenaikaa minkä pitäisi tuoda ihmisten mielissä esiin enemmän positiivista ajattelua, Mutta minussa se ei oikein ole tullut esiin,Viimeisen 2 kuukauden kotona istumisen saavutuksena olen alkanut pitämään itseäni enemmän mitättömämpänä ja alkanut ajattelemaan kaikesta masentuneen tavalla,2 kuukauden työttömyyden aikana olen huomannut itsessäni uusia puolia kuten sen että pelkään enemmän ulkomaailmaa kuin ennen tai sen että en enää edes halua pitää yhteyttä useimpiin ihmisiin,Eli olen alkanut karttamaan ihmisiä entistä enemmän.Kyseiset äskiset asiat joita mainitsin ovat tietenkin tunnepohjaista ajattelua ja yritän järjen mukaan jokapäivä ponnistella itseäni pois tuosta "syrjäytymisen tiestä", Koska minulla on edessä mahdollinen opiskelu syksyllä ja ehkä muutto isommalle paikkakunnalle jossa joudun vuorovaikutukseen ihmisten kanssa jatkuvasti.

Euro-liipaisin.

  jos euro romahtaa, Eurooppa romahtaa. Niin ei saa käydä.Angela Merkel sanoi.

Onko tämä EU`n loppu? vai uuden yhtenäisen Euroopan alku?

Luin äskettäin iltalehden kautta erään historioitsija-kolumnistin  Dominic Sandbrookin kirjoitelman lähivuosia piinaavasta Euroopansodasta.Kaikkihan me tiedämme että viime kuukausien politiikan kuumin puheenaihe on ollut tietysti Kreikan talouskriisi mukaanlukien Portugali ja Irlanti.Italia on joutumassa velkakierteeseen myös mikä on aiheuttanut suunnattomia mielenosoituksia kaduilla,Mielenosoituksista tulikin mieleeni että mitä olen selaillut internetissä uutisia niin olen tullut siihen tulokseen että ns "siviiliarmeijalla" on nykypäivänä historiallisen vankka voima ja nyt en tarkoita siviiliarmeijalla mitään sosialistiseen vallankumoukseen viittaavaa.Kiintoisaa on omasta mielestäni se että jopa mielenosoituksia on käyty jo runsaaseen tahtiin jopa niissä EU-maissa mitä ei ole luokiteltu velkaantuneiksi tai ainakaan kriittisesti velkaantuneiksi.Dominic Sandbrook kirjoitti muummoassa Manner-euroopan ja Brittien kaksin-asettelusta, Omasta mielstäni tämä meni vähän yli koska suuriosa mellakoitsijoista ympäri Eurooppaa tähtää Liberalistiseen kansanvoimaan eikä suurvaltojen väliseen ydinsotaan koska se on päivänselvä asia että jos Putinin-Venäjän sotilaat marssivat länteen niinkuin vanhoina hyvinä aikoina II maailmansodassa niin Yhdysvallat tulisivat sotkemaan näppinsä tuohon ns "euroopan-sotaan",Lisäten vielä että Euro-maiden sotilasliitot eivät kauaa pysy pystyssä koska talouskriisi koskee yhtälailla heitäkin joten uskon että yleiset puolustuslaitokset tuleva romahtamaan varsinkin EU-kriisimaista ja niistä missä kansa on tyytymätön nykyiseen Euron-rahoitusjärjestelyyn.Haluaisin uskoa että tulevaisuuden Eurooppa ei toimisi nykyisellä pankkien rahoitussysteemillä eikä olisi yhteen liitettynä vaan jokainen maa palaisi takaisin omaan valuuttajärjestelyyn sekä oman maan täysinäiseen päätösvaltaan eikä olisi olemassa Brysselin "seurapiiriä" mistä kaikki päätökset on viimeiset 20 vuotta lähtenyt ilman demokraattisia perussääntöjä.

Uutta odotellessa...

Kyseinen kuva on tällä hetkellä tuoreimmasta gta IV`stä.

Ja tälläistä uudesta tulokkaasta.

Joo vaivauduin taas tänne kirjoittamaan tärkeästä aiheesta. Nimittäin olen tämän syksyn aikana odotellut monia pelijulkaisuja ja suunnitellut myös julkaisu ajankohtana ostaa pari peliä Call of duty mw3 ja bad comppany 3, Kuitenkin nyt tänään silmissäni välähti kuin ikään pikkulapsen katse karkkikaupan näyteikkunan ääressä kun katsoin Pelaaja-lehden verkkosiviujen uutisista että uusimman gta-pelisarjan uusin tulokas gta V`eestä ollaan julkaisemassa 2 marraskuuta ensimmäinen virallinen traileri. Itseäni on aina kiinnostanut tälläiset ns "Hiekkalaatikko" tyyppiset videopelit ja myöskin jonkinmoisena gta-fanina kyseinen tulokas on ehdoton ostos. Julkaisu ajankohdasta en vielä tiedä mutta luulisin sen ilmestyvän viimeistään huhtikuussa koska tyypillisesti moniin peleihin julkaistaan trailerit muutama kuukausi ennen varsinaista pelin julkaisua. Minä odotan gta V`eeltä ainakin pientä graviikka päivitystä ja tottakai multiplayeriin isoa muutosta koska itse olen ainakin konsolipelaajana huomannut että playstation3 on paljon ongelmia servereiden pystyssä pysymiseen koska liian monta kertaa olen joutunut pelistä pihalle ns "heikon internet yhdeyden" takia vaikka konsolin sisäinen modeemi on toista mieltä, Joka tapauksessa jään innolla odottamaan minkälainen peli sieltä rockstarilta on oikein tulossa mutta eiköhän se asia valaistu viikon päästä uuden trailerin myötä :)