Uuteen nousuun.

Unohdin taas kirjoitella tänne,Mutta jos en kirjoittele useammin niin tekstissäkin voisi olla jotakin sisältöä? Viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut paljon nimittäin kahdesta hakemastani koulusta tuli kirjeet ja ensimmäisessä kirjeessä minulta evättiin pääsy kouluun mutta toisessa kirjeessä minut oltiin sijoitettu varasijalle,Mutta en usko pääseväni kuitenkaan kyseiseen kouluun sen verran kun pessimistinen luonteeltani olen.Molempien kirjeiden tultua romahdin lähes totaalisesti koska en tiennyt mitä hittoa aijon seuraavana syksynä tehdä.Kuin ihmeenkaupalla löysin lipaston päältä erään paperin minkä muistaakseni sain työkkäristä pari kuukautta sitten,Nimittäin paperilla esiteltiin erästä kelan rahoittamaa kurssia jonka kesto olisi noin 4-5 kuukautta.Kävin tuumasta toimeen ja kyselin mahdollisuutta haastatteluun ja onneksi ehdin,Nimittäin olin kuulemma viimeisten haastateltavien joukossa joten hyvä niin.Joudun kuitenkin käymään lääkärin luona hakemassa muutamia lausuntoja että pystyn tekemään lopullisen hakemuksen kurssille.Toinen asia mistä tahtoisin kirjoittaa on tämänhetkinen kesämieleni.Minulla on hyvin suuri mahdollisuus tällä hetkellä muuttaa Helsinkiin tästä nuhjuisesta ja ahdistavasta kylästä mikä on nostattanut mieltä reilusti.Kesästä myös sen verran että tällä hetkellä pähkäilen minne menisin juhannuksena,Mieleni tekisi mennä pohjoiseen sukulaisten luo luonnonhelmaan mutta minulla tekisi mieli mennä myös Helsinkiin juhannuksena ystävien kanssa viettämään juhannusta ja olen jo tavallaan suunnitellut ja miltei jo sopinut asian että menisin Helsinkiin ja oikeastaan olen enemmän kaupunki-ihmisiä ollut aina joten en minä sentään kaupunkiympäristössä ahdistuisi tai mitään,Mutta minulla on vielä noin 2 viikkoa pähkäillä juhannusta.

Kesä tulee mutta tuleeko minun luokseni?

Näin ensialkuun pahoittelen että en ole kirjoitellut tänne ainakaan puoleen vuoteen,Syy on varsin yksinkertainen nimittäin en ole kokenut innostusta kirjoittamista kohtaan mutta tässä tunnetilassa tahdon taltioida jotain tekstiä tänne.

Lämpimät säät tosissaan alkoivat äskettäin ja olen saanut sen myötä itseeni edes vähän psyykkistä voimaa jaksaa lähteä vaikkapa lenkille,Tosin käyn jo vähän pakostakin koska äskettäin saadun koiran takia se on pakollista tosin minua se ei haittaa juurikaan.Vaikka eletään valoisaa vuodenaikaa minkä pitäisi tuoda ihmisten mielissä esiin enemmän positiivista ajattelua, Mutta minussa se ei oikein ole tullut esiin,Viimeisen 2 kuukauden kotona istumisen saavutuksena olen alkanut pitämään itseäni enemmän mitättömämpänä ja alkanut ajattelemaan kaikesta masentuneen tavalla,2 kuukauden työttömyyden aikana olen huomannut itsessäni uusia puolia kuten sen että pelkään enemmän ulkomaailmaa kuin ennen tai sen että en enää edes halua pitää yhteyttä useimpiin ihmisiin,Eli olen alkanut karttamaan ihmisiä entistä enemmän.Kyseiset äskiset asiat joita mainitsin ovat tietenkin tunnepohjaista ajattelua ja yritän järjen mukaan jokapäivä ponnistella itseäni pois tuosta "syrjäytymisen tiestä", Koska minulla on edessä mahdollinen opiskelu syksyllä ja ehkä muutto isommalle paikkakunnalle jossa joudun vuorovaikutukseen ihmisten kanssa jatkuvasti.