Kesäsuunnitelmia

Iltaa vaan, tai pitemminkin aamuyötä kaikille! Tämänhetkinen motivaatio tuntuu olevan
aivan uskomattomissa lukemissa, joten kykenen tuomaan ajatuksia esiin, enkä
anna niiden tyypilliseen tapaan muhia pään sisällä, mikä on itselle hyvin luonteenomainen
piirre. Viime päivät ovat olleet ehkä asteen tönkköisempiä johtuen jatkuvasta sateesta ja
pilvisestä kelistä. Tänään oli uskomattoman lämmin päivä ja niin valoisaa, että oksat pois.
Illallakin oli niin lämmintä, että poikkesin parin kaverini kanssa yhdeksän aikoihin
läheisen kapakan terassille ottamaan parit lonkerot.
Lonkeroiden ääressä toinen kavereistani hehkutti kovasti, kuinka hän lähtee parin päivän
päästä Turkkiin viettämään kissanpäiviä aurinkorannoille ottaen suht överin ruksetuksen.
Piikittelin jonkin verran, miten iltalehdessä ennustettiin hyvää säätä seuraavalle viikolle
Suomeen, ja miten turhaa olisi lähteä merta kauemmas, kun kotipuolessakin voi nauttia
lämmöstä. Pakko myöntää, että kadehdin kaveriani, koska työttömän budjetilla ei pahemmin
reissailla minnekkään kauas, jossa olisi eksoottista ja pystyisi kokemaan toisenlaisen
kulttuurielämyksen.

Mutta kun reissaamisesta ja kesästä puhutaan, niin on minullakin edes jotain
toimintaa kehitettynä kesäksi. Suurin osa suunnitelmistani vain tuntuu olevan melko
fiilispohjalta lähteneitä aivopieruja, jotka tuskin toteutuu juuri siinä muodossa,
miten olen ne pääni sisällä luonut, eikä kyllä kuukausibudjettinikaan riitä kaikkea kattamaan.
Ainakin heinäkuussa pääsen ottamaan irti arjesta, kun lähden muutaman kaverin kanssa
ruotsinristeilylle, joka on kaikenlisäksi viikonloppuristeily, josta tosin löytyy positiivisten
aiheiden lisäksi myös negatiivisia juttuja, sillä kammoksun hirveää ihmispaljoutta,
mutta luulen, että introverttinen luonteeni ei tule esille, kun minulla on tarpeeksi tuttuja
ihmisiä ympärillä.
Tukholmaan on myös hienoa päästä, jotenkin paikalliset tuntuvat olevan, kuin toiselta
planeetalta positiivisessa mielessä. Myöskin minunlaiselle vinyylihifistelijälle Tukholma
on mainio isokokoinen löytökori, jossa divareita on Helsingin tarjontaan nähden 2-3 kertaa
enemmän, ja yleensä käytetyt vinyylit esittäjästä ja julkaisusta riippumatta irtoaa alle
50 kruunulla, joka on jo todella kelpo summa verrattuna Helsingin musiikkidivareiden
övereihin hintapyyntöihin.

Kesäkuulle en ole mitään erityisempää kaavaillut, mutta tietenkin juhannuksena haluan
järkätä pienimuotoiset grillikekkerit pienellä kaveriporukalla.
Mielessäni kävi jopa muutaman kerran, jahkako pitäisin kesäkuun täysin tipattomana,
ja pyrkisin välttelemään punaista lihaa ja jättäisin mehut ja limsat kokonaan pois, eli
janojuomana vaan vettä. Samalla mietin, että kävisin koko kesäkuun ajan naapuri
kaupunginosassa kaupassa, ja kävelisin joka päivä sen 2-3 kilometriä reippaasti.
Minulla on vielä pari viikkoa aikaa hienosäätää kesäkuun kuntoprojektia,
sillä haluaisin testata, kuinka kroppani fyysisesti, kuin psyykkisestikin
reagoisi moiseen haasteeseen kuukauden aikana.

Elokuu on vielä aika kaukainen, joten mitään potenttiaalista en ole miettinyt sitä varten.
Assemblyt olisi yksi hyvä vaihtoehto, mutta tuntuu kuin jokavuosi vierailijalipun
hinta nousisi vain suuremmaksi, ja toimeentulotuella elävälle se 50 euron kustannuspiikki
olisi liian kova isku lompakkoon.

Tässä oli varmaankin kaikki tämänhetkiset odotukset tulevalta kesältä.
Huomenna en varmaan kirjoittele, sillä lupauduin lähteä ystäväni seuraksi
stadiin kiertämään muutamat baarit läpi.
Voi olla että saatan katsella ympäristöä tarkemmin, ja tehdä jopa jonkinlaisen
koostetun arvostelun Stadin kuppiloista perjantaina, kuka tietää?
Seuraavaan kertaan!

Kaikenlainen vaikeus

Tuntuu hieman häpeälliseltä palata blogin pariin, kun en ole ollut hirveän motivoitunut tämänkään blogin suhteen.
Ehdin jo unohtaa useita kertoja kuluneen vuoden aikana tämän blogin olemassaolon ja
viime yönä suihkussa useita kymmeniä minuutteja istuessani kuuman veden alla angstasin
varmaan miljoonia asioita pääni sisällä, kunnes tämän blogin pitäminen nousi yhdeksi vahvaksi
aiheeksi, ajattelin että voisin edes vilkaista tätä suihkun jälkeen mutta olin niin väsynyt miltei
kokonaan valvotusta vuorokaudesta, että päätin vain apaattisesti pudota sängynpohjalle ja
hoitaa univelat veks.

Kulunut vuoden tauko oli niin tapahtumarikas, että tuskastuttaa ajatella että
kirjoittaisin kaiken oleellisen tähän,  joten kerron joitakin taustoja eri ajanjaksoista.
Keväällä vanha lapsuudenystäväni muutti luokseni asumaan, mikä toi hieman piristystä
arkeen, sillä tuntui siltä, että en oikein pääse riittävän usein juttelemaan kenenkään kanssa
edes muuten vaan kun siltä tuntuu.
2013-kesää ei voi verrata muihin aikaisempiin kesiin, ei edes lapsuuden kesiin, joita
en edes halua pitää vertailukohteena mihinkään johtuen niiden omanlaisesta taianomaisuudesta.
Voisin jopa väittää, että 2013-kesä oli itselleni henkilökohtaisesti paras kesä.
Sain tuolloin pari uutta kaveria hyvin vähäiseen sosiaaliseen verkostooni parin kaverini kautta.
Yksi näistä tutustui minuun jo oikeastaan keväällä, mutta aloin tapailla häntä kesän
alussa useammin. Kämppäkaverillani oli tuolloin hieno Audi, jolla tehtiin kämppäkaverini
ja uuden kaverin kanssa alkukesästä useasti yöllisiä jännittäviä autoreissuja pitkin Helsinkiä,
ja yleensä kävimme 24h aukiolevilla huoltoasemilla syömässä hampurilaisateriat tai paninit
limujen kera. Juhannus oli ainutlaatuinen kokemus, Olimme sopineet porukalla 5 kaverin
kanssa, että lähdemme asuntoni läheiselle kalliolle grillaamaan ja ottamaan olutta
juhannusaattona. Yksi kavereistani oli kuitenkin pitkän ryyppyputken tuloksena eksynyt
Lahteen ja pyysi meiltä apua päästäkseen Helsinkiin, ja lähdimme tietenkin yötä vasten
hakemaan häntä autolla, ja oltiin sitten kahden aikoihin aamuyöstä takaisin kotona.
Juhannus meni todella hyvin, ja oli antoisaa viettää se pienellä porukalla kavereiden kanssa,
kun aikaisemmat juhannukset vietin puolipakotettuna sukulaisten luona keskellä ei mitään,
ja niin ilkeää kuin onkaan sanoa, sukulaiset ovat paskaa ryyppyseuraa, ja jokakerta
juhannuksenvietto eskaloitui joihinkin turhanpäiväisiin riitoihin, joita oli sivullisena ja
ainoana selvinpäin olevana surkeaa kuunnella.

Heinäkuussa teimme kahden kaverini kanssa 10 päivän matkan Kreikkaan Rodokselle.
Koko reissu oli todella suuri irtiotto, sillä siitä on todella pitkä aika kun olen matkustanut Tukholmaa
ja Tallinnaa pidemmälle.
Tuntui kuin jokainen päivä olisi ollut launtai, vaikka en pahemmin sillä reissulla vetänyt kännejä,
kuin ehkä neljänä tai viitenä iltana.
Heinäkuu meni muuten lähinnä rauhoittuessa. Elokuun alussa kävin tsekkaamassa Assemblyt
ja tapasin boozemblyillä Kuvalautalaisenkin, tosin pienessä humalassa, mutta se ei ytimekästä
keskustelua haitannut laisinkaan.
Elokuun alussa käytiin Turku-Tukholma risteilyllä kahden kaverin kanssa, jota pidän jonkinlaisena
"Kesän päättäjäisenä" koska onhan se tosi turhauttavaa väittää elokuun olevan vielä kesää,
koska ihmiset palaavat silloin sorvin ääreen ja opiskeluihin, ja arkinen kesä kuulostaisi jotenkin
tönköltä.

Syksy on sellainen ajanjakso, jota en pahemmin haluaisi lähteä purkamaan.
Syksy oli yksinkertaisesti tylsää aikaa, ja ehkä hieman masentavaakin,
sillä keskeytin kouluopintoni syystä, koska ryhmänvetäjä oli täysin flegmaattinen persoona
ja muut ryhmäläiset tuntuivat olevan todella outoja tai introverttejä luonteeltaan,
joka rupesi ahdistamaan minua aivan helvetisti.
Keskeyttämisen jälkeen saatoin ryypätä useampana päivänä viikossa, koska
tunsin itseni silti yksinäiseksi ja elämä tuntui paikallaanpolkemiselta jokaisessa asiassa,
ja eritoten siinä laihduttamisessa joka tuntui niin ylitsepääsemättömältä projektilta.
Jotenkin sain itseni kasaan marraskuun lieppeillä.

Tässäpä oli jonkinlainen tiivistys kuluneestä vuodesta, Syy miksi nyt kulunutta kevättä en jaksa lähteä purkamaan, koska se oli hyvin viime syksyn kaltainen paitsi että olen pystynyt pitämään
alkoholin kulutuksen suhteellisen pienenä.
Toivottavasti jaksan taas alkaa kirjoittaa tänne useammin, sillä megakokoisten tekstien kirjoittaminen
ei ole oma juttuni. Seuraavaan kertaan!