Kaikenlainen vaikeus

Tuntuu hieman häpeälliseltä palata blogin pariin, kun en ole ollut hirveän motivoitunut tämänkään blogin suhteen.
Ehdin jo unohtaa useita kertoja kuluneen vuoden aikana tämän blogin olemassaolon ja
viime yönä suihkussa useita kymmeniä minuutteja istuessani kuuman veden alla angstasin
varmaan miljoonia asioita pääni sisällä, kunnes tämän blogin pitäminen nousi yhdeksi vahvaksi
aiheeksi, ajattelin että voisin edes vilkaista tätä suihkun jälkeen mutta olin niin väsynyt miltei
kokonaan valvotusta vuorokaudesta, että päätin vain apaattisesti pudota sängynpohjalle ja
hoitaa univelat veks.

Kulunut vuoden tauko oli niin tapahtumarikas, että tuskastuttaa ajatella että
kirjoittaisin kaiken oleellisen tähän,  joten kerron joitakin taustoja eri ajanjaksoista.
Keväällä vanha lapsuudenystäväni muutti luokseni asumaan, mikä toi hieman piristystä
arkeen, sillä tuntui siltä, että en oikein pääse riittävän usein juttelemaan kenenkään kanssa
edes muuten vaan kun siltä tuntuu.
2013-kesää ei voi verrata muihin aikaisempiin kesiin, ei edes lapsuuden kesiin, joita
en edes halua pitää vertailukohteena mihinkään johtuen niiden omanlaisesta taianomaisuudesta.
Voisin jopa väittää, että 2013-kesä oli itselleni henkilökohtaisesti paras kesä.
Sain tuolloin pari uutta kaveria hyvin vähäiseen sosiaaliseen verkostooni parin kaverini kautta.
Yksi näistä tutustui minuun jo oikeastaan keväällä, mutta aloin tapailla häntä kesän
alussa useammin. Kämppäkaverillani oli tuolloin hieno Audi, jolla tehtiin kämppäkaverini
ja uuden kaverin kanssa alkukesästä useasti yöllisiä jännittäviä autoreissuja pitkin Helsinkiä,
ja yleensä kävimme 24h aukiolevilla huoltoasemilla syömässä hampurilaisateriat tai paninit
limujen kera. Juhannus oli ainutlaatuinen kokemus, Olimme sopineet porukalla 5 kaverin
kanssa, että lähdemme asuntoni läheiselle kalliolle grillaamaan ja ottamaan olutta
juhannusaattona. Yksi kavereistani oli kuitenkin pitkän ryyppyputken tuloksena eksynyt
Lahteen ja pyysi meiltä apua päästäkseen Helsinkiin, ja lähdimme tietenkin yötä vasten
hakemaan häntä autolla, ja oltiin sitten kahden aikoihin aamuyöstä takaisin kotona.
Juhannus meni todella hyvin, ja oli antoisaa viettää se pienellä porukalla kavereiden kanssa,
kun aikaisemmat juhannukset vietin puolipakotettuna sukulaisten luona keskellä ei mitään,
ja niin ilkeää kuin onkaan sanoa, sukulaiset ovat paskaa ryyppyseuraa, ja jokakerta
juhannuksenvietto eskaloitui joihinkin turhanpäiväisiin riitoihin, joita oli sivullisena ja
ainoana selvinpäin olevana surkeaa kuunnella.

Heinäkuussa teimme kahden kaverini kanssa 10 päivän matkan Kreikkaan Rodokselle.
Koko reissu oli todella suuri irtiotto, sillä siitä on todella pitkä aika kun olen matkustanut Tukholmaa
ja Tallinnaa pidemmälle.
Tuntui kuin jokainen päivä olisi ollut launtai, vaikka en pahemmin sillä reissulla vetänyt kännejä,
kuin ehkä neljänä tai viitenä iltana.
Heinäkuu meni muuten lähinnä rauhoittuessa. Elokuun alussa kävin tsekkaamassa Assemblyt
ja tapasin boozemblyillä Kuvalautalaisenkin, tosin pienessä humalassa, mutta se ei ytimekästä
keskustelua haitannut laisinkaan.
Elokuun alussa käytiin Turku-Tukholma risteilyllä kahden kaverin kanssa, jota pidän jonkinlaisena
"Kesän päättäjäisenä" koska onhan se tosi turhauttavaa väittää elokuun olevan vielä kesää,
koska ihmiset palaavat silloin sorvin ääreen ja opiskeluihin, ja arkinen kesä kuulostaisi jotenkin
tönköltä.

Syksy on sellainen ajanjakso, jota en pahemmin haluaisi lähteä purkamaan.
Syksy oli yksinkertaisesti tylsää aikaa, ja ehkä hieman masentavaakin,
sillä keskeytin kouluopintoni syystä, koska ryhmänvetäjä oli täysin flegmaattinen persoona
ja muut ryhmäläiset tuntuivat olevan todella outoja tai introverttejä luonteeltaan,
joka rupesi ahdistamaan minua aivan helvetisti.
Keskeyttämisen jälkeen saatoin ryypätä useampana päivänä viikossa, koska
tunsin itseni silti yksinäiseksi ja elämä tuntui paikallaanpolkemiselta jokaisessa asiassa,
ja eritoten siinä laihduttamisessa joka tuntui niin ylitsepääsemättömältä projektilta.
Jotenkin sain itseni kasaan marraskuun lieppeillä.

Tässäpä oli jonkinlainen tiivistys kuluneestä vuodesta, Syy miksi nyt kulunutta kevättä en jaksa lähteä purkamaan, koska se oli hyvin viime syksyn kaltainen paitsi että olen pystynyt pitämään
alkoholin kulutuksen suhteellisen pienenä.
Toivottavasti jaksan taas alkaa kirjoittaa tänne useammin, sillä megakokoisten tekstien kirjoittaminen
ei ole oma juttuni. Seuraavaan kertaan!